Neuvolaterkkuja ja huutokonserttia

Eilen taas käytiin neuvolassa Jaakobin kanssa. Kaikki hyvin, mutta edelleen mennään ihan omien käyrien mukaan. Nyt 3kk tarkastuksessa hän oli 67,2cm pitkä, pipo 43,4cm ja painoa 7550g. Ihme jos ei ala haba kasvamaan äidillä, kyllä nostelu menee jo kahvakuulatrenistä. Muut tarvittavat temput oli hallussa ja ihan viittä vaille oli, että ei käännytty ekaa kertaa terkkarin pöydällä. Jaakob jutteli kovasti ja naureskeli terkkarin tädille ja harjoittelijalle. Rokotuksia saatiin kolme, joista kaksi oli piikkejä. Niiden ja kovan itkuraivarin jälkeen täteihin ei kyllä enää vilkaistukaan.

Äidin iloksi Jaakob puklasi yhden koko vaatekerran ennen terkkarille pääsyä odotustilassa. Kun kuivat vaatteet oli saatu päälle tarkastuksen jälkeen ja päästy huoneesta ulos, olikin jo selkään asti leviävän kakan vuoro, joka sotki kaikki juuri vahdetut vaatteet. Eipä ollut enää vaihtovaatteita, kun nehän oli jo käytetty, niin oli pakko laittaa pelkkä villapuku ja 

haalari päälle kotimatkalle. Onneksi oli sentään vaippoja.

Nyt rokotusten jälkeen onkin ollut yhtä huutokonserttia tää elämä. Iineskin sääli eilen pientä huutajaa, joka itki itsensä uneen ja kävi suukottamassa kovasti veikkaa ja kyseli mikä on hätänä. Kyllä sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi vauvan itkun ja hädän edessä, kun mitään ei voi tehdä tai mikään mitä koittaa tehdä ei vaan auta. Yöllä ja aamulla itkeskely on vielä jatkunut, mutta nyt onneksi nukutaan. Toivotaan, että alkaa helpottamaan pikkuhiljaa. Jaakobillahan on ollut muutenkin näitä itkuhommia iltaisin ja just on tuntunut, että ne alkaa jäämään vähemmälle.